Osa 2



Eipä tarvitse hankkia penkkiä kun täälläkin voi istua ja syödä!

Iik! Halppis sänky joka risahtaa kohta rikki!

Mitä tässä mehussa on? Katso nyt ilmettäni!

Nyt kyllä menen kirjastoon!
Toivottavasti siellä olisi joku sillä olen yksinäinen!
Vaikka olenkin Lukutoukka niin en minä ehkä kumminkaan lue!
Tarvitsen rahaa! Mikä neuvoksi?

Ahaa! Tarjolla olisi musiikkiura!

Päätin käväistä kävellen kirjastoa lähellä siaitsevassa puistossa,
muistaakseni minkä tuoksuista vihreä nurmi olisi.
Missäköhän kaikki asukkaat ovat?

Olisin muuten mennyt uimaan mutta vesi näytti kylmältä.

Minulla on saman näköinen työpaikka kuin Appoloosa
Plainssissa Elokuvateatteri!
Käynpäs vähillä varoillani kitara kurssilla!

Minäpä taidan lähteä kotiin,jos sitä kodiksi voi kutsua.

Kuka minulle oikein soittaa?

No, sehän oli minun pomoni, ruma sellainen. Halusi tulla
kyään työntekijä tulokkaalleen!

Pyysinhän minä ylennystäkin, mutta sitä ei kyllä tullut.

Sitten minä mukamas sanoin jotain väärää ja pomoni suuttui.

Juttelimpa musiikista ja pomoni oli erittäin kiinnostunut.

Juttelimme ilta myöhään,
ja sen jälkeen soittelin kitaraa pomoni edessä joka
katsoi jännittyneen näköisesti.

Rankan ja aika tylsän päivän päätteksi
 kaaduin sängylleni rätti väsyneenä ja nukahdin heti.


Nämä alut tarinat tai siis osat ovat hieman lyhkäisiä sillä äskenkin
peli kaatui varmaankin 5 kertaa. tahtoisin tietää, että etenenkö liian nopeasti? Liian hitaasti?
Kertokaa parannusehdotukset kommenteissa,
Haluan tietää että haluatteko te lukijat viikossa vähintään kaksi lyhkäistä kirjoitusta, vai
viikossa korkeintaan yhden suuren kirjoituksen?